Niko sanoi että edellinen kirjoitukseni oli kovin negatiivinen joten nyt kirjoitan teille vuoden viimeiset tarinat hymyssä suin. Aamu on alkanut hyvin. Olen ehtinyt pestä hampaat, käydä wc: ssä (yksin), juoda aamukaffet ja maksaa laskut :)
Vilkku voi ja kasvaa hienosti, vaikka tämä äiti joutuukin syöttämään lastaan silikoonien läpi. Ahaa heti ajattelit että olen käynyt tallinnassa laittamassa no en vielä kuitenkaan. Vaan siis rintakumien kanssa imettelen. En vain saa Vilkun suppu huulia niin isolle että saisin tämän pingviinituuttia muistuttavan tissini oikein sinne suunnattua. Mutta joka päivä harjoitellaan paljaankin rinnan kanssa imemistä ja Vilkku kasvaa hienosti. Se on tärkeintä. Yhtenä yönä kun valvoin neljään päätin että pirut minä välitä kumeista ja pode niistä huonoa oloa, kun poika kasvaa ja on onnellinen se on tärkeintä ja minä olen hyvä äiti vaikka käytänkin tuota pientä kapistusta!
Äiti oli meillä viikon kylässä ja oli niin luxusta! Arki löi sitten toissa päivänä silmille kun lähti sekä Niko että Äiti. No onneksi Niko ei lähtenyt kokonaan vaan ihan töihin vaan.
Ollaan ehditty jo useana päivänä lenkille koko poppoo auringon aikaan. Ja sille voi antaa isot kädet! Eilen vedettin sellainen lenkki että välillä oli kumossa äiti ja välillä koirat solmussa rattaiden kanssa. Joten ihan hyvä että täällä ei ole kovin paljoa tuttuja ja että emme ulkoile sesonkiaikaan.
Tänään meillä olis tarkoitus käydä pihviostoksilla Sellossa. Uutta vuotta vietämme pommeja kammoten. Ne kun tuottavat Oivalle suurta tuskaa.
Nyt soi äitikello ja on mentävä.
Hyvää uutta vuotta toivottaa: Vilksu pilksu!
Vilkku voi ja kasvaa hienosti, vaikka tämä äiti joutuukin syöttämään lastaan silikoonien läpi. Ahaa heti ajattelit että olen käynyt tallinnassa laittamassa no en vielä kuitenkaan. Vaan siis rintakumien kanssa imettelen. En vain saa Vilkun suppu huulia niin isolle että saisin tämän pingviinituuttia muistuttavan tissini oikein sinne suunnattua. Mutta joka päivä harjoitellaan paljaankin rinnan kanssa imemistä ja Vilkku kasvaa hienosti. Se on tärkeintä. Yhtenä yönä kun valvoin neljään päätin että pirut minä välitä kumeista ja pode niistä huonoa oloa, kun poika kasvaa ja on onnellinen se on tärkeintä ja minä olen hyvä äiti vaikka käytänkin tuota pientä kapistusta!
Äiti oli meillä viikon kylässä ja oli niin luxusta! Arki löi sitten toissa päivänä silmille kun lähti sekä Niko että Äiti. No onneksi Niko ei lähtenyt kokonaan vaan ihan töihin vaan.
Ollaan ehditty jo useana päivänä lenkille koko poppoo auringon aikaan. Ja sille voi antaa isot kädet! Eilen vedettin sellainen lenkki että välillä oli kumossa äiti ja välillä koirat solmussa rattaiden kanssa. Joten ihan hyvä että täällä ei ole kovin paljoa tuttuja ja että emme ulkoile sesonkiaikaan.
Tänään meillä olis tarkoitus käydä pihviostoksilla Sellossa. Uutta vuotta vietämme pommeja kammoten. Ne kun tuottavat Oivalle suurta tuskaa.
Nyt soi äitikello ja on mentävä.
Hyvää uutta vuotta toivottaa: Vilksu pilksu!
Kommentit