Alkaa viikonloppu pikku hiljaa kääntymään arjen puolelle. Huomenna olisi sitten jälleen uusi työpaikka edessä. Menen nyt samanlaiseen asukaspuistoon, mutta 5km päähän. Saapas nähdä kuinka selviän. Jotenkin lohduttaa, kun tämä on nyt viimeinen paíkanvaihdos. Ensi viikon maanantaina olisi sitten tarkoitus asettautua sinne omaan viralliseen työpaikkaan, Mietiskelin tuossa että olisi kyllä ollut melko yksinäistä jos olisin ollut tämän ajan kotona!! Olisin ehkä vieraillut muutaman kerran Oulussa;)

Tänään oli sitten taas Vermon kirpparipäivä. Myyjiä oli n. 100 ainakin. Tein oikein mukavia ostoksia. Mekon, repun, matkakassin, ja pikku Iirikselle ostin sellaisen syötävän ihanan keltaisen samettimekon 1€:lla. Lähinnä siksi että jos joskus lapsia hankitaan ei poikasiittiöt kehtaa edes yrittää kun tietävät että joutuvat pukeutumaan keltaiseen mekkoon...Todettakoon etten ole raskaana niin ei tule sitten turhia puheita! Ja sitten löysin mukavia Oulun tuomisia. Eikä rahaa kuitenkaan palanut kuin 15€.

Iltapäivällä lähdettiin sitten lämpöhalvausta pakoon täältä kotoa ja mentiin haukilahden koirabiitsille. Koirat kävi uimassa ja sukeltelemassa.
758416.jpg
Ollikainen the rantaleijona;)
758411.jpg
Onselmi ja suosikkilelunsa. Sitä pitää heitellä veteen vaikka se ei edes kunnolla kellu. Kerrottakoon että se kävi kaivamassa sen itse repusta kun mentiin rannalle ja minä tarjosin sille sellaista kelluvaa kilpparia! Fiksu tyttö:)

Uinnin jälkeen mentiin nurmikentälle vähän piknikille nautiskelemaan ihansta säästä.
758431.jpg
Yritän epätoivoisesti hieman ruskettua häitä varten. Lienee kuitenkin parempi etten yritä ettei mene ihan palokuntatoiminnaksi.

Meinasin tänään kyllä tänään kaivaa poliisin numeron esiin. Siellä kun oltiin nurmikolla piknikillä niin jengi pitää omia buudeleitaan irti!!! Kiva tunkea kolmioleipää suuhun kun täti tulee siihen irtiolevan koiransa kanssa kyselemään koiristamme jotka haluaisivat löytyttää oikein kunnolla tädin koiraa joka kieli ulkona tulee metrin päähän päät sinisenä rääkyvät tälle. Täti kyseli että onko koiramme vihaisia? No olisitko ite jos joku heiluttelisi suklaakakkua sun nenän edessä ja sun kädet ois sidotut. Minä ainakin oisin! Tiedusteli että eikö niitä voi ollenkaan pitää irti? Voi kyllä, mutta julkisilla paikoilla sehän on kaupungin järjestyssääntöjen vastaista!!!!! Menasin esittää vastakyssärin että haluatko että näytän miten terrieri irrotta sun koiralta silmät?

Saman tapainen juttu sattui viime viikolla kun oltiin menossa Tuula- tätiä asemalle vastaan. Sieltä tulee täti spanielinsa kanssa käyttäen flexiä! Kolmen metrin päästä koira lähtee ravaamaan meitä kohti ja täti senkun hymyilee. Oivahan vetäsee tuollaisesta tyypeistä sellaiset kierrokset että ei kuppi herneitä riitä nenää tukkimaan. Täti kauhistuu: - Voih BEN ovatpane vihaisia koiria. Eikä yritäkkään vetää Beniään pois nuuskimasta. Voih Ben parkaa. Tuolle tädille en edes viitsinyt mitään sanoa. Tuollaisille ihmisille pitäisi antaa sakot että ovat ostaneet Flexi- taluttimen. Kyllä tännekkin mahtuu monennäkösiä Benejä!

Sain tänään juuri luettua Tanja Saarelasta kertovan kirjan. Hyvin mielenkiintoista luettavaa, Hieman eri näkökulmasta kuin 7 päivää lehden jutut!! Seuraavaksi olisi sitten teos nimeltä Kilpailemisen Taito. Sillä jos se onkin minun korvien välissä ettei agissa ole viime aikoina tullut tulosta. Mikäili tämäkään ei tuota tulosta taidan kaivaa juoksuasun kaapista ja painella pururadalle. Harmi kun täällä ei ole yhtään niin hyvää juoksukaveria kuin esim. Sanna:( IKÄVÄ!

Enää vajaat kaksi viikkoa niin tullaan Ouluun. Hassua kun päivä alkaa läheneen alan odottaa sitä kuin lapsi joulua. Ihanaa nähdä kaikkia läheisiä...
Muutto on kyllä tehnyt todella hyvää omalle ajatusmaailmalle. Ihmissuhteiden merkitys on kasvanut kuin sienet sateella. Nyt kun täällä on jouduttu olemaan Nikon kanssa niin paljon yhdessä ja tekemään asioita yhdessä. On suhdekkin saanut jotenkin uusia virtauksia. Välillä puhumme tosi paljon kaikista asioista ja välilä sitten molemmat ovat ihanan hiljaa ja antavat tilaa toiselle. Tekee varmaan tämä asunnon kokokin että on tilaa hengittää. Nytkin minä istun täällä työhuoneessa ja Niko katsoo olkkarissa elokuvaa.Tosin molemmat ovat kyllä normaalia väsyneempiä. Niinpä pinnakin kiristyy helpommin ja jopa pamahtaa poikki! Sovinnot kuitenkin syntyvät täällä nopeammin kuin Oulussa.:) heh Kipu kasvattaa!! :)

Hyvää viikonalkua kaikille. Erityisesti niille jotka palaavat lomakrapulan kourissa työpaikoilleen:) Minulla kun ei ole lomaa ei ole sitä ankeaa paluuta arkeenkaan.