Nonniin nyt laps nukkuu... Meidän piti lähteä syötön jälkeen lenkille vaan toisin kävi. Äiti hiippailee täällä puolet ulkoiluvaatteista(siis aluskerrasto) päällä ja miettii mitä tekis. Pieni ihminen nukahti niin sikeästi ruokailun jälkeen että en raaskinut häntä herättää vaan annan nukkua. Eihän tuo ulkoilma tuolta mihinkään karkaa.
- Aivastus...
- Oho!
Eilen jälleen mietin tulevaisuuttani kun istuin aamukahvilla siinä yhdentoista aikaan ja katselin vitamiinipurkkia edessäni ja mietin olenko ottanut siitä tälle päivälle vai en? Välillä pelottaa itseänikin. Eikä nämäkään oireet olisi mitään mutta kun tiedän että ei tuolla siipallanikaan mene sen paremmin. Hän kun oli eilen lähdössä ulos koirien kanssa ja minä imetin makkarin sängyllä niin ihmellin ääneen että millaisia vaatteita meinaat sieltä meikäläisen vaatekaapista itsellesi löytää? No tää on niin tätä.
Vilkku on alkanut sisäistää tämän talon tapoja. Eilen olivat Nikon kanssa iltapesuilla ja pikku herra töräytti kakat wc:n matolle no eipä siinä siirtyivät pesualtaan ääreen niin pieni herra "nosti jalkaa" wc:n hanalle ja ruutasi sillä olemattomalla pienellä hippelillä pissat pitkin kaakeleita. No mitäs siinä sitten äiti muuta kuin pesuhommiin ;)
Vilkku on alkanut hymyilemään hurjasti ilmeitä löytyy... Onneksi muitakin kuin itkutustuskaa.
Koiriakin ollaan pikku hiljaa alettu virittämään agilitymaailmaan. Jos ei meidän koirat osaa kierrä käskyä näiden kuukausien treenien jälkeen niin siirryn kansantanhun pariin ja unohdan koiraurheilun. Myös sisätokoilua ollaan herätelty henkiin. Meinaa nimittäin tämä elämä olla välillä täällä sen verran hektistä että herra Oivalla meinaa olla puurot ja vellit sekaisin kun ei tiedä että missä olis ja mitä tekis kun jokapuolella tapahtuu jotain. Tokoilulla saadaan Oivan hermot pidettyä edes jonkin verran kurissa. Oonahan on ihan tyytyväinen kun pääsee muutaman kerran päivässä pisulle ja sit pienet keppiheitot ja takas sisään. Ei noilla pakkasilla pieni rinsessa viitsi kovin kauan olla.
Jaahas taitaa olla äidin aika ravita itsensä jotta lehmä tuottaa hyvää jugua. Niin Niko totesi eilen kun Vilkku puklasi melko paksua puklua että taitaa rouva Lehmän takamaito olla kohtuu tuhtia tavaraa:)
Nämä kuvat on sitä meidän kuuluisaa lähtöähinää... Tässä ollaan lähdössä kauppareisulle:)
Yleensä Vilkku onneksi näyttää tältä kun lähdetään. Äiti ja Isä ei tosin näissä lähtöähinöissä ole kovinkaan valokuvauksellisia.
- Aivastus...
- Oho!
Eilen jälleen mietin tulevaisuuttani kun istuin aamukahvilla siinä yhdentoista aikaan ja katselin vitamiinipurkkia edessäni ja mietin olenko ottanut siitä tälle päivälle vai en? Välillä pelottaa itseänikin. Eikä nämäkään oireet olisi mitään mutta kun tiedän että ei tuolla siipallanikaan mene sen paremmin. Hän kun oli eilen lähdössä ulos koirien kanssa ja minä imetin makkarin sängyllä niin ihmellin ääneen että millaisia vaatteita meinaat sieltä meikäläisen vaatekaapista itsellesi löytää? No tää on niin tätä.
Vilkku on alkanut sisäistää tämän talon tapoja. Eilen olivat Nikon kanssa iltapesuilla ja pikku herra töräytti kakat wc:n matolle no eipä siinä siirtyivät pesualtaan ääreen niin pieni herra "nosti jalkaa" wc:n hanalle ja ruutasi sillä olemattomalla pienellä hippelillä pissat pitkin kaakeleita. No mitäs siinä sitten äiti muuta kuin pesuhommiin ;)
Vilkku on alkanut hymyilemään hurjasti ilmeitä löytyy... Onneksi muitakin kuin itkutustuskaa.
Koiriakin ollaan pikku hiljaa alettu virittämään agilitymaailmaan. Jos ei meidän koirat osaa kierrä käskyä näiden kuukausien treenien jälkeen niin siirryn kansantanhun pariin ja unohdan koiraurheilun. Myös sisätokoilua ollaan herätelty henkiin. Meinaa nimittäin tämä elämä olla välillä täällä sen verran hektistä että herra Oivalla meinaa olla puurot ja vellit sekaisin kun ei tiedä että missä olis ja mitä tekis kun jokapuolella tapahtuu jotain. Tokoilulla saadaan Oivan hermot pidettyä edes jonkin verran kurissa. Oonahan on ihan tyytyväinen kun pääsee muutaman kerran päivässä pisulle ja sit pienet keppiheitot ja takas sisään. Ei noilla pakkasilla pieni rinsessa viitsi kovin kauan olla.
Jaahas taitaa olla äidin aika ravita itsensä jotta lehmä tuottaa hyvää jugua. Niin Niko totesi eilen kun Vilkku puklasi melko paksua puklua että taitaa rouva Lehmän takamaito olla kohtuu tuhtia tavaraa:)
Nämä kuvat on sitä meidän kuuluisaa lähtöähinää... Tässä ollaan lähdössä kauppareisulle:)
Yleensä Vilkku onneksi näyttää tältä kun lähdetään. Äiti ja Isä ei tosin näissä lähtöähinöissä ole kovinkaan valokuvauksellisia.
Kommentit