Perjantaina ahkeroitiin kovasti. Hääpaikalla tulos oli kyllä silmiä hivelevän kaunista:)Iso joukko näppäriä talkoolaisi sekä Ihanat kaasot ja bestmanit tietysti mukana.
Palaveri hääpäivän ohjelmasta ja muista muistettavista jutuista:) Kynät savusi ja juttu lensi niin että palaveri meinasi mennä ihan iloittelun puolelle. Eikä ihme sellainen huippujengi meillä oli kyllä kasassa. Odotamme kovasti jälleen näkemistä, koko porukalla.
Vieraiden pöydät. Äiti vuokrasi tuolinhuput joten tunnelma oli tosi juhlava.
Ilosten Tolosten pöytä. Tuo nallekoriste koristaa nyt meidän kotiovea täällä Espoossa.
Elämäni tärkein päivä valkeni sateisena. Nukuin yön melkoisen huonosti.(Olimme siis molemmat omien vanhempien luona yötä) Tosin aamuyöstä unikin alkoi maistua... Ja maistuikin sen verran että pommiin tuli nukuttua. Heräsin klo: 6:27 kun minun piti olla 6:30 zeppeliinissä meikkattavana:) No ei muuta kuin vaatetta päälle äidin herätys ja matkaan.
Upea meikki ja ihastuttava kampaus syntyi n. parissa tunnissa. Kyllä vaan ammattilaiset on aina ammattilaisia. Kiitos vielä kerran Mira ja Anoppi- Tarja. Oli hienoa olla niin kauniina prinsessa- päivänäni;)
Kampauksen jälkeen kukkia ja kaasoa hakemaan kaupungista. Ja sitten pika pikaa takas Äidin luo pukeutumaan ja kynsiä liimailemaan. Aika vain jotenkin vierähti niin että pian jo Niko ja Henkka tulivat ja sitten mentiin...
Kaaso ja kynsiliimaus talkoot. Bestman Henkka ja Äiti ihmettevät vieressä.
Morsian joka ei paljoa ole kynsiviiloja kulutellut, ihmettelee moisia vekottimia.
"Pikku Perhe" kuva hermosavuilla. Oona ihmettelee kun kumpikaan ei ota syliin...
Morsian pakkautuneena hääpukuun. - Eikös se oo menoo nyt? Siispä valokuvauksiin...
Ja voin kertoa että kylmä oli.
Seuraavaksi oli siis ohjelmassa valokuvausta (+10` lämmössä ulkona). Nyt liittyi lisää ihania apureita menoon mukaan toinen Bestman- Kaaso kaksikko Karo& Samuli. Kuvauksen jälkeen käytiin Kempeleen Shellin vessassa testaamassa kaasojen pissatus taidot. No naurun puolelle sekin meni. Mutta onnistui ilman suurempaa hässäkkää. Sitten morsian tiputti autosta bestmanin "piilopullon" ja rikkihän se meni. - UPS vahinko:) Oli siis ihan oikeasti. No onneksi Henkka Bestman oli varanutunut asiaan toisella pullolla.
Shellin jälkeen se sitten koitti. Nimittäin kirkko. Ja voin kertoa että sakastissa jännitys oli käsin kosketeltavissa. Niin kovasti meitä kaikkia jännitti. Toisaalta hassua muistan lähes joka hetken ennen vihkimistä. Siitä eteenpäin Rouvana olo on tainnut sekoittaa ajatukseni kokonaan. Tai sitten...
Ja niin sitä sitten mentiin. Sakastista lähdettin matkaan, onneksi isän käsipuolessa. Morsiuskuoron pauhatessa uruissa... Vihkiminen oli tosi kaunis tilaisuus. Se löytyy meiltä videoituna:) Itse kirkosta ei ole vielä kuvia kun ne on sillä meidän valokuvaajalla.
Jos siis ette ole vielä kuullut pappihan oli etenkin kaasojeni mieleen. Eikä varmaan yksikään naispuoleinen häävieras olisi kitissyt mikäili pastori olisi baari- illan jälkeen halunnut saatille. Pappi puhui ihanasti tässä hieman pätkiä puheesta:
Hyvä vihkipari Niko ja Hilppa! Tänään neljä vuotta kestänyt seurustelunne loppuu ja teillä alkaa uusi aikakausi aviomiehenä ja - vaimona.
Teillä kahdella on ollut lennokasta viime aikoina. Monia kauniita ja kallisarvoisia muutoksia on tapahtunut. Varmasti suurin niitä on tämä teidän juhlapäivänne, kun saatte onnellisesti toinenne. (tässä kappaleessa minä "murruin";)
Teidän oma reseptinne pitkään ja onnelliseen avioliittoon on monenlaiset yhteiset asiat, viihtyminen toistenne seurassa. Teillä on ollut hieno tilanne saadessanne jakaa arkea ja juhlaa yhdessä. Olette löytäneet mukavan yhteisen koiraharrastuksen . Pystytte sitoutumaan yhteisen kodin töihin ja laittamiseen. Kerroitte ihailevanne toisissanne vastakkaisia puoli. Sinä Niko kerroit arvostavasi Hilpan avoimuutta ja sosiaalisuutta, energisyyttä ja persoonan voimaa. Sinulle Hilppa Nikon kiinnostus uusiin asioihin ja oppimiseen , äly ja taito tekevät vaikutuksen.
Rakastakaa, koska olette saaneet puolisoksenne juuri toisenne- etten rakastaisi vain siivouspäivänä, vaan koska juuri sinä olet juuri siinä.
(Jaakko Tuisku 2007)
Päivi kaaso luki lisäksi kirkossa otteen raamatusta. Se oli ihana:) Kempeleen kirkko kun on niin pieni tunnelma oli hyvin intiimi ja lämmin:)
Kirkosta selviydyttyämme:
Hääautossa poksautimme ensimmäiset kuoharit:) Niin johan helpotti...
Juhlapaikalle saavuimme pienellä viiveellä jotta vieraat ehtisivät asettua paikalle. Ja riisiä lenteli iloisesti joka paikkaan. Kyllähän tuokin on sellainen kokemus että kerran sekin koetaan. Olo oli aivan upea!!
Sitten kiirehdittin hunnun poistoon ja onnittelujen vastaanottoon. Ilma oli tosi viileä joten onnittelut tapahtui juhlapaikan eteisessä. Onnittelumaljoina meillä oli mustaherukkainen drinkki. Ei siis mikään perinteinen kuohari. Ja juoma saikin kovasti kehuja:) Meidän mummi olisi kuulemma voinut ottaa sitä useammankin lasin:)
Ohjelmassa oli aluksi tutustumisleikkejä. Ja sitten aloitettiin todella ihana juhlaruokailu. Ruoka oli mielettömän hyvää. Ja tallinnan viinikin virtasi vieraiden laseihin. Ruokailun päätteeksi menimme pihamaalle kuvausvarttin ja kuinkas muutenkaan vettähän silloin alkoi juuri satamaan. No iskä sai kunnian toimia sateenvarjo"kuskina". Tässä höpsötellään minun serkkujen kanssa:)
Sitten oli vuorossa hääkahvit. Sitä ennen piti taistella valta pidemmän kaavan mukaan. No Niko kuulemma ehti polkaista vaikka minä en kyllä sitä kuullut. Mutta valta hänelle teoriassa suotakoon:) Kotonahan ne sitten loppu viimein tuollaiset asiat ratkotaan?:)?
Hääkahvien aikana kummitädit pitivät meistä molemmista aivan ihanat kuvaesitykset. Ja häätoimikunta huutokauppasi minun polttareissa tekemäni taulun:) Nikon serkku sen taisi huutaa ja isällään sitten maksattaa:) Taulusta ei taida olla meillä yhtään kuvaa:(
No sittenhän se koittikin se illan jännittävin osuus. Häävalssi.
(Meni ihan hyvin, ottaen huomioon ettei Niko suostunut kotona oikein treenailemaan)
Jatkuu...
Kommentit