Voi maailma miten viikot juoksee. Jälleen on viikonloppu. No mutta aika ihana en valita Niksu on kotona, tai no ei se nyt ole kun se on reippailemassa seuramme eteen talkoissa. Olen siis ollut äippälomalla jo 5viikkoa. Ihan hurjaa miten aika menee. Ja vaikka välillä on ihan niin maailman tylsintä odottaa ja odottaa. Taidan kuitenkin kaikesta ajoittaisesta yksinäisyydestä huolimatta olla mielummin kotona kuin töissä.
- Oivasta on niin kivaa kun mamma on päivät kotona että ihan naurattaa .
Töistä puheen ollen eilen saunassa (meillä siis saunotaan jostain syystä kohtuu tiheästi) keskusteltiin Niksun kanssa tulevasta. Ja rakas mieheni oli kovasti sitä mieltä että hän haluaa viettää ensi vuoden lokakuussa isäkuukaudestaan ainakin kaksi viikkoa ilman minua! Kuvitelkaa täällä laitetaan äiti töihin. Minä yritin että eikö olis kivaa jos oltais koko perhe kotona niin Niksu tuumi että joo kaks viikkoa ollaan mutta kahdeksi viikoksi saat keksiä itselles jotain puuhaa kodin ulkopuolella. Siispä täytyy yrittää löytää joku joka huolii minut kahdeksi viikoksi töihin. Lähinnä olen ajatellut että tekisin keikkaa vähän sairaalaan ja voisin sitten mahdollisesti jatkaa silloin tällöin viikonloppuisin. No nuo ovat sen ajan pohdintoja. Tiedä missä me silloin asutaan ja mikä on elämänmeno. Mutta jos täällä ollaan niin täältä äiti laitetaan töihin...
Keskiviikkona meillä vieteltiin pikkujouluja. Ohjelmassa oli kuutamokävelyä (räntäsateessa), ja joulupukki oli vieraillut sillä aikaa meillä tuoden kaikille pienet paketit minä sain Kaisu Kaivurinkuljettaja- kirjan ja tikkarin, Niksu Homer- heijastimen ja pastilleja, koiria joulupukki oli muistanut puuhapaketeilla joissa oli kuivattua Maksaa. Toki pikkujouluihin kuuluu hyvä ruoka sekä ohjelma: katsoimme Jouluntarina elokuva.
- hyvät ruokatavat ruokailu aloitetaan yhtäaikaa.
- Ai siis milloin?
Koska meillä asuu kaksi pientä russelia ei ole tarvinnut juuri lämpöpussia kivunlievitykseen käyttää:
Eilen oli sitten taas avaimet hukassa. Tällä kertaa "emännän- avain sekä varastoavaimet" ei missään. No muutamien tuntien etsintöjen jälkeen ne löytyi minun repusta. Siitä miten ne sinne on joutuneet ei ole mitään havaintoa. Luulen että tarvitsen pian jonkun henkilökohtaisen tukihenkilön huolehtimaan minusta. Niksun työnantaja kun ei oikein ymmärrä että Nikoa tarvittaisiin nyt täällä kotona. Toisaalta onhan se kyllä ihan kiva että jostain saadaan vähän tulojakin...
Mutta eilen tein jotain niin hienoa! Olin treeneissä. Niinpä tämä mamma raskausviikolla 39+5 teki eilen 13 esteen treeniä ihan kivuttomasti. Ehkä ei kuitenkaan ihan nyt tuntuu että jotkut liitokset haluavat vaihtaa maisemaa, mutta eikös sitä sanota että: Kipu kasvattaa. Treenasimme B-maajoukkueen harjoitusrataa joka oli eilen ilmestyneessa agility- lehdessä. Ja Oona oli into piukkana kun pääsi minun kanssa radalle. Ensin se vähän katseli että sinä ja minä. Mutta sitten mentiin eikä riemulla ollut rajoja. On minulla niin ihana koira :) Vielä paremmaksi oloni tuli, kun pääsin vähän ohjaamaan Oivaa. Niko yritti ja yritti Oivan kanssa hankalaa keppikulmaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Pyysi jos ohjaisin sen samalla tavalla kun vein Oonan. Ja niin hienoa muutaman kerran kokeiltua Oiva menee radan vaikeimman kohdan kanssani kuin kone. Ja puskee kepit ihan tosi nopeasti. Niko oli ihan että ei voi olla totta. Mutta niin se vaan tässä lajissa menee että tulee niin sokeaksi omalle tekemiselleen ja koiralleen että välillä on ihan hyvä kun toinen pöllyttää pölyjä vanhojen tapojen päältä. Pystyttekö lukemaan rivien välistä että minulla on ollut ihan oikeesti ikävä treeneihin? Treenien jälkeen mentiin vielä lenkille ja huomasin että alakertani oli ehkä oikeesti hieman kipeä. Huomasin nimittäin että kävelyni oli vaihtunu ankkamaiseksi vaappumiseksi. Nyt on kuitenkin jälleen ihan hyvä, kävelyni on edelleen sorsalla :) Siispä joko pääsee synnyttämään.
Tänään olen viettänyt yksinoloa. Ei Niksua ei koiria. Niinpä tein piparitaikinan. En ole aikaisemmin piparitaikinaa tehnyt, mutta reseptikirjassa oli ohje mureat pipari 150kpl. No arvannette kenen jääkaapissa nyt on tällainen taikina. Eli tänä jouluna meillä on sitten itsetehtyjä pipareita.
Tässä piipiäisen tonttuiluasu. Eilen tuli postissa Arja- mummin lähettämä tonttulakki. Oiva tosin meinasi pistää eteisen välioven palasiksi sen verran oli kovakourainen postipoika kun tunki pakettia sisään. Että sai Oiva sellaiset karvoja nostattavat hepulit :)
- Tässä kuva pikku- mummin tekemästä ihanasta villapuvusta
Mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille!
- Oivasta on niin kivaa kun mamma on päivät kotona että ihan naurattaa .
Töistä puheen ollen eilen saunassa (meillä siis saunotaan jostain syystä kohtuu tiheästi) keskusteltiin Niksun kanssa tulevasta. Ja rakas mieheni oli kovasti sitä mieltä että hän haluaa viettää ensi vuoden lokakuussa isäkuukaudestaan ainakin kaksi viikkoa ilman minua! Kuvitelkaa täällä laitetaan äiti töihin. Minä yritin että eikö olis kivaa jos oltais koko perhe kotona niin Niksu tuumi että joo kaks viikkoa ollaan mutta kahdeksi viikoksi saat keksiä itselles jotain puuhaa kodin ulkopuolella. Siispä täytyy yrittää löytää joku joka huolii minut kahdeksi viikoksi töihin. Lähinnä olen ajatellut että tekisin keikkaa vähän sairaalaan ja voisin sitten mahdollisesti jatkaa silloin tällöin viikonloppuisin. No nuo ovat sen ajan pohdintoja. Tiedä missä me silloin asutaan ja mikä on elämänmeno. Mutta jos täällä ollaan niin täältä äiti laitetaan töihin...
Keskiviikkona meillä vieteltiin pikkujouluja. Ohjelmassa oli kuutamokävelyä (räntäsateessa), ja joulupukki oli vieraillut sillä aikaa meillä tuoden kaikille pienet paketit minä sain Kaisu Kaivurinkuljettaja- kirjan ja tikkarin, Niksu Homer- heijastimen ja pastilleja, koiria joulupukki oli muistanut puuhapaketeilla joissa oli kuivattua Maksaa. Toki pikkujouluihin kuuluu hyvä ruoka sekä ohjelma: katsoimme Jouluntarina elokuva.
- hyvät ruokatavat ruokailu aloitetaan yhtäaikaa.
- Ai siis milloin?
Eilen oli sitten taas avaimet hukassa. Tällä kertaa "emännän- avain sekä varastoavaimet" ei missään. No muutamien tuntien etsintöjen jälkeen ne löytyi minun repusta. Siitä miten ne sinne on joutuneet ei ole mitään havaintoa. Luulen että tarvitsen pian jonkun henkilökohtaisen tukihenkilön huolehtimaan minusta. Niksun työnantaja kun ei oikein ymmärrä että Nikoa tarvittaisiin nyt täällä kotona. Toisaalta onhan se kyllä ihan kiva että jostain saadaan vähän tulojakin...
Mutta eilen tein jotain niin hienoa! Olin treeneissä. Niinpä tämä mamma raskausviikolla 39+5 teki eilen 13 esteen treeniä ihan kivuttomasti. Ehkä ei kuitenkaan ihan nyt tuntuu että jotkut liitokset haluavat vaihtaa maisemaa, mutta eikös sitä sanota että: Kipu kasvattaa. Treenasimme B-maajoukkueen harjoitusrataa joka oli eilen ilmestyneessa agility- lehdessä. Ja Oona oli into piukkana kun pääsi minun kanssa radalle. Ensin se vähän katseli että sinä ja minä. Mutta sitten mentiin eikä riemulla ollut rajoja. On minulla niin ihana koira :) Vielä paremmaksi oloni tuli, kun pääsin vähän ohjaamaan Oivaa. Niko yritti ja yritti Oivan kanssa hankalaa keppikulmaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Pyysi jos ohjaisin sen samalla tavalla kun vein Oonan. Ja niin hienoa muutaman kerran kokeiltua Oiva menee radan vaikeimman kohdan kanssani kuin kone. Ja puskee kepit ihan tosi nopeasti. Niko oli ihan että ei voi olla totta. Mutta niin se vaan tässä lajissa menee että tulee niin sokeaksi omalle tekemiselleen ja koiralleen että välillä on ihan hyvä kun toinen pöllyttää pölyjä vanhojen tapojen päältä. Pystyttekö lukemaan rivien välistä että minulla on ollut ihan oikeesti ikävä treeneihin? Treenien jälkeen mentiin vielä lenkille ja huomasin että alakertani oli ehkä oikeesti hieman kipeä. Huomasin nimittäin että kävelyni oli vaihtunu ankkamaiseksi vaappumiseksi. Nyt on kuitenkin jälleen ihan hyvä, kävelyni on edelleen sorsalla :) Siispä joko pääsee synnyttämään.
Tänään olen viettänyt yksinoloa. Ei Niksua ei koiria. Niinpä tein piparitaikinan. En ole aikaisemmin piparitaikinaa tehnyt, mutta reseptikirjassa oli ohje mureat pipari 150kpl. No arvannette kenen jääkaapissa nyt on tällainen taikina. Eli tänä jouluna meillä on sitten itsetehtyjä pipareita.
Tässä piipiäisen tonttuiluasu. Eilen tuli postissa Arja- mummin lähettämä tonttulakki. Oiva tosin meinasi pistää eteisen välioven palasiksi sen verran oli kovakourainen postipoika kun tunki pakettia sisään. Että sai Oiva sellaiset karvoja nostattavat hepulit :)
- Tässä kuva pikku- mummin tekemästä ihanasta villapuvusta
Mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille!
Kommentit