Ajattelin kertoa teille pienen opettavaisen tarinan siitä kuinka voit järjestää suuretsinnät löytämättä kuitenkaan mitään!
Eilen olin lähdössä koirien kanssa iltapäivä lenkille, kun huomasin että kotiavaimet eivät ole tutulla paikallaan eteisen avainkaapissa. No ensin ajattelin että jaahas taas on rouva ne johonkin "unohtanut" toisin sanoen laittanut ne kenties johonkin eri paikkaan. Aloin hieman tuskastua kun avaimia ei alkanut löytymään niistä lukuisista eripaikoista. Nikon tullessa alkuillasta kotiin sain hieman vahvistusta etsinäjoukkoihini. Tämä pariskunta käänsi kirjaimellisesti jokaisen neliön joka tästä kolmiosta löytyy ympäri tutki auton kaksi kertaa sekä dyykkasi sekä omat että taloyhtiön roskikset. Tuloksetta!
Aamuyöllä heräilin siinä 04 aikaan. Valmistelin vetämäni kurssitoimikunnan vuoden 08 toimintakertomusta sekä luonnostelin ensi vuoden budjettia. Kuuden aikaan katsoin kelloa ja totesin Nipsun pian heräävän. Joten ajattelin olla hyvä vaimo ja kiehauttaa rakkaalleni puuroaamiaisen. Niin me istuttiin Niksun kanssa puuroaamiaisella ja aamutv: n kello näytti 06:15 rakkaani siinä totesi että ompas hieman pörö- tunne istua tässä tähän aikaan ja syödä kanssasi. Samalla kuulimme uutisista kuinka läheinen kuplahalli oli eilen illalla tuhoutunut syysmyrskyn voimasta. Yleensä lenkkeilemme juuri tuohon aikaan kyseisen hallin ohi, mutta eilisestä myrskystä johtuen lyhensimme lenkkiämme. Ihmettelimme vain mihin kaikki hälytysajoneuvot menevät. Nyt siis syykin selvis.
Niinpä vetäisin sadetakin tiukasti päälle(todentotta kun se ainut vedenpitävätakki on tällä hetkellä hiukan piukka), kumpparit jalkaan ja lenkille. Lenkiltä palattuani toivoin että Niko olisi soittanut ja sanonut: - avaimet löytyi auton alta- "tyyliin". Vaan eipäs se soittanut. Joten mietin vielä kerran missä ihmeessä avaimet voisivat olla. Päätin katsoa avainkaapista ja siinä ihan minun silmieni alla se oli. Minun kotiavain!! Tosin tunnistamisen teki hieman vaikeaksi se että avaimenperät sekä pyöränavain ovat edelleen kadoksissa. Luulen että ne sijaitsevat nykyään kaatopaikalla. Avaimenperien katoamiseen on ehkä olemassa jotakuinkin tälläinen selitys. Poistin avaimistani perjantaina sellaisen avaimenperän jossa voi pitää ostoskärryjenkolikkoa. Tämä kolikko on kuitenkin kadonnut jo hyvän aikaa sitten joten päätin että nyt tuokin tuosta joutaa. Eli todeenäköisesti avaimenrenksu on sen verran löystynyt että Kirsi my friendin tekemä ihana lisko sekä puinen tokokapula ja pyöränavain ovat päässeet luiskahtamaan renksusta pois. Luojan kiitos onni onnettomuudessa.
Voimme siis vain toivoa että Vilkun kaikki raajat ovat hyvin kiinnittyneet vartaloon näin ollen edessä on edes hieman valoisampi tulevaisuus tämän horo-pää äidin ja kaikki tavarat piiloutuvat minulta- isän kanssa.
Syksyisen tuulista päivän jatkoa!
- Hilppa -
Eilen olin lähdössä koirien kanssa iltapäivä lenkille, kun huomasin että kotiavaimet eivät ole tutulla paikallaan eteisen avainkaapissa. No ensin ajattelin että jaahas taas on rouva ne johonkin "unohtanut" toisin sanoen laittanut ne kenties johonkin eri paikkaan. Aloin hieman tuskastua kun avaimia ei alkanut löytymään niistä lukuisista eripaikoista. Nikon tullessa alkuillasta kotiin sain hieman vahvistusta etsinäjoukkoihini. Tämä pariskunta käänsi kirjaimellisesti jokaisen neliön joka tästä kolmiosta löytyy ympäri tutki auton kaksi kertaa sekä dyykkasi sekä omat että taloyhtiön roskikset. Tuloksetta!
Aamuyöllä heräilin siinä 04 aikaan. Valmistelin vetämäni kurssitoimikunnan vuoden 08 toimintakertomusta sekä luonnostelin ensi vuoden budjettia. Kuuden aikaan katsoin kelloa ja totesin Nipsun pian heräävän. Joten ajattelin olla hyvä vaimo ja kiehauttaa rakkaalleni puuroaamiaisen. Niin me istuttiin Niksun kanssa puuroaamiaisella ja aamutv: n kello näytti 06:15 rakkaani siinä totesi että ompas hieman pörö- tunne istua tässä tähän aikaan ja syödä kanssasi. Samalla kuulimme uutisista kuinka läheinen kuplahalli oli eilen illalla tuhoutunut syysmyrskyn voimasta. Yleensä lenkkeilemme juuri tuohon aikaan kyseisen hallin ohi, mutta eilisestä myrskystä johtuen lyhensimme lenkkiämme. Ihmettelimme vain mihin kaikki hälytysajoneuvot menevät. Nyt siis syykin selvis.
Niinpä vetäisin sadetakin tiukasti päälle(todentotta kun se ainut vedenpitävätakki on tällä hetkellä hiukan piukka), kumpparit jalkaan ja lenkille. Lenkiltä palattuani toivoin että Niko olisi soittanut ja sanonut: - avaimet löytyi auton alta- "tyyliin". Vaan eipäs se soittanut. Joten mietin vielä kerran missä ihmeessä avaimet voisivat olla. Päätin katsoa avainkaapista ja siinä ihan minun silmieni alla se oli. Minun kotiavain!! Tosin tunnistamisen teki hieman vaikeaksi se että avaimenperät sekä pyöränavain ovat edelleen kadoksissa. Luulen että ne sijaitsevat nykyään kaatopaikalla. Avaimenperien katoamiseen on ehkä olemassa jotakuinkin tälläinen selitys. Poistin avaimistani perjantaina sellaisen avaimenperän jossa voi pitää ostoskärryjenkolikkoa. Tämä kolikko on kuitenkin kadonnut jo hyvän aikaa sitten joten päätin että nyt tuokin tuosta joutaa. Eli todeenäköisesti avaimenrenksu on sen verran löystynyt että Kirsi my friendin tekemä ihana lisko sekä puinen tokokapula ja pyöränavain ovat päässeet luiskahtamaan renksusta pois. Luojan kiitos onni onnettomuudessa.
Voimme siis vain toivoa että Vilkun kaikki raajat ovat hyvin kiinnittyneet vartaloon näin ollen edessä on edes hieman valoisampi tulevaisuus tämän horo-pää äidin ja kaikki tavarat piiloutuvat minulta- isän kanssa.
Syksyisen tuulista päivän jatkoa!
- Hilppa -
Kommentit