Tänään oli sitten se päivä kun uhmasimme luonnonvoimia ja veimme piipiäisen ensimmäisen kerran ulkoilemaan. Tavoite oli selkeä klo 13 mennessä pitäisi olla neuvolassa joka sijaitsee meiltä n. 800m päässä. Hyvissä ajoin aloimme valmistautumaan. Tohina oli kuin keskustan stockmannilla hulluilla päivillä. Vilkku herra katseli maha maitoa täynnä meidän tohotusta ja haukotteli. Oiva sinkoili ympäriinsä. Äiti vetää omia farkkujaan jalkaan jotka muutaman jälkellä olevan raskauskilon jälkeen olivat himppasen tiukat. Iskä yrittää pukea piipiäiselle kaikkia antamiani vaatteita päälle... Onneksi täällä joillakin on lehmän hermot (ja se en ole suinkaan minä)
Neuvolaan selvittiin jopa hieman etuajassa, kaikki meni hienosti. Vilkku näytti kuinka herrasmiehet käyttäytyy ja hermostui vasta loppuajasta. Paino on noussut mukavasti eli tämä lehmä taitaa vihdoin tuottaa jotain. Neuvolan jälkeen alkoi kuitenkin tulla pahaelämä. Kaikilla oli jo siihen aikaan päivästä nälkä! Joten kiireesti kotiin rattaiden renkaat ulvoen. Kamerakin jäi matkasta, no otetaan toisella kertaa... nyt kuvissa ei välttämättä olisi näkynyt se muromainoksen onnellinen perhe vaan ehkä joku ihan muu...
Pieni heavy- hetki oli siis jälleen valmis alkamaan. Kun olin saanut pojan syötettyä ja Niksu oli syöttänyt meikäläisen. Pieni stressi purkaantui kun menin Vilkun kanssa levähtämään ja Niko lähti koirien kanssa lenkille. Ajattelin että kyllä tämä perhe ansaitsee paremman äidin ja tuo ihana rakas mieheni hieman helpomman vaimon! Niko kyllä yritti lähtiessään vakuutella että olen hänelle se paras. Mutta hoin vain itselleni että se vaan puhuu että minä rauhottuisin. Ja että nytkin se vaan lähtee koirien kanssa lenkille kun ei kestä minua! No muutama tunti untenmailla ja herääminen omien elämän miesten välissä helpotti oloa kummasti. Ja jälleen olo oli ihan tyyni ja kotoisa.
Huomenna olemme menossa Jumboon jouluostoksille saapas nähdä sen reissun jälkeen onko tässä perheessä myös Isänpaikka hetkellisesti avoinna? :)
Pienistä notkahduksista huolimatta täällä voidaan hyvin. Vilkulla on tällä hetkellä hyvä rytmi ja maitoa piisaa. Ihana kun se on jo hieman lisännyt valveillaoloa, joten välillä saamme ihanan luomoavia pieniä silmäyksiä ja uskoa siihen että pieni voi hyvin.Tänään aamulla Vilkku kehoitti meitä jälleen vaihtamaan lakanat. Hippeli oli sojottanut vaipassa miten sattuu ja pikkuherra heräsi aamupäiväuniltaan uimahallitunnelmissa:)
Nyt tämä äiti lähtee perheensä pariin... Ja hyvät ystävät tulkaa käymään niin minulla on pieni syy panostaa itseeni ;)Tosin tänään ylitin itseni ja viilasin kynteni.
Pelottaa kotiäiti - syndrooma on uhkaavan lähellä.
- Aamuinen kuva kaulahuivi, kotikaljalasi (piilossa paperin takana), villasukat ja villatakki.
Neuvolaan selvittiin jopa hieman etuajassa, kaikki meni hienosti. Vilkku näytti kuinka herrasmiehet käyttäytyy ja hermostui vasta loppuajasta. Paino on noussut mukavasti eli tämä lehmä taitaa vihdoin tuottaa jotain. Neuvolan jälkeen alkoi kuitenkin tulla pahaelämä. Kaikilla oli jo siihen aikaan päivästä nälkä! Joten kiireesti kotiin rattaiden renkaat ulvoen. Kamerakin jäi matkasta, no otetaan toisella kertaa... nyt kuvissa ei välttämättä olisi näkynyt se muromainoksen onnellinen perhe vaan ehkä joku ihan muu...
Pieni heavy- hetki oli siis jälleen valmis alkamaan. Kun olin saanut pojan syötettyä ja Niksu oli syöttänyt meikäläisen. Pieni stressi purkaantui kun menin Vilkun kanssa levähtämään ja Niko lähti koirien kanssa lenkille. Ajattelin että kyllä tämä perhe ansaitsee paremman äidin ja tuo ihana rakas mieheni hieman helpomman vaimon! Niko kyllä yritti lähtiessään vakuutella että olen hänelle se paras. Mutta hoin vain itselleni että se vaan puhuu että minä rauhottuisin. Ja että nytkin se vaan lähtee koirien kanssa lenkille kun ei kestä minua! No muutama tunti untenmailla ja herääminen omien elämän miesten välissä helpotti oloa kummasti. Ja jälleen olo oli ihan tyyni ja kotoisa.
Huomenna olemme menossa Jumboon jouluostoksille saapas nähdä sen reissun jälkeen onko tässä perheessä myös Isänpaikka hetkellisesti avoinna? :)
Pienistä notkahduksista huolimatta täällä voidaan hyvin. Vilkulla on tällä hetkellä hyvä rytmi ja maitoa piisaa. Ihana kun se on jo hieman lisännyt valveillaoloa, joten välillä saamme ihanan luomoavia pieniä silmäyksiä ja uskoa siihen että pieni voi hyvin.Tänään aamulla Vilkku kehoitti meitä jälleen vaihtamaan lakanat. Hippeli oli sojottanut vaipassa miten sattuu ja pikkuherra heräsi aamupäiväuniltaan uimahallitunnelmissa:)
Nyt tämä äiti lähtee perheensä pariin... Ja hyvät ystävät tulkaa käymään niin minulla on pieni syy panostaa itseeni ;)Tosin tänään ylitin itseni ja viilasin kynteni.
Pelottaa kotiäiti - syndrooma on uhkaavan lähellä.
- Aamuinen kuva kaulahuivi, kotikaljalasi (piilossa paperin takana), villasukat ja villatakki.
Kommentit