Ompas tullut hieman päivitystaukoa. Päätin kyllä vahvasti että en enää päivitä tätä blogsua, jäi nimittäin tämän kesän kesävieraslukema melkoisen alhaiseksi!!
Viime viikolla siis kävin neuvolassa ja sain määräyksen rautalääkitykseen. Oli vähän Hb alhainen. Nyt siis syön niitä jättikapseleita päivittäin, Yöks! Muuten kaikki oli hyvin paino nousee ja niinhän sen kuuluukin. Vilksun sydän pomppi 148-155 välillä. Saatiin raskaustodistus, joka pitää toimittaa työnantajalle sekä sitten Kelalle. Äippälomani siis alkaa pe 24.10, huisia... Ja se mikä ei ole niin huisia on se että ensi tiistain jälkeen voi olla että en ole enää elävien kirjoissa. Menen nimittäin tiistaiaamuna terkkariin jossa tehdään sokerikidusta. Kun meillä kulkee suvussa niin lähellä tuo diabetesgeeni, haluavat kiduttaa minua sen johdosta. Näillä tämän seudun ihmisillä on kyllä merkillisen erikoinen tapa osoittaa että välittävät. No ei se auta maanantai- illan jälkeen ei saa enää syödä klo: 20 jälkeen ja seuraavan kerran murua saapi laittaa suuhun tiistai aamupäivänä klo: 10:30 eli jipii!! Jos joku haluaa mennä kokeeseen puolestani kuljetus järjestyy;)
Viime viikonlopun mustikkaretkellä Nuuksiossa. Mustikoita löytyi vaivaiset reilut pari litraa. Onneksi Sellon citymarket tarjosi makeaa mansikkaa edulliseen kilohintaan, joten saatiin pieni pakastimemme täytettyä talvea varten. Eli viime viikonloppu meni marjaisissa tunnelmissa.
Taisi olla hyvät eväät tämän retken parasta antia.
Vai mitä Onksu?
Kävimme viime sunnuntaina kisaamassa koko perheen voimin Kirkkonummella. Molemmat koirat kisasivat kahden kisan verran. Pojille tulokseksi kaksi kertaa sija 4. Radalta pisteitä ropisi harmittavista kieltovirheistä. Mutta ne onneksi tiedetään ja niihin ollaan treeneissä nyt kesän ajan keskitytty. Mutta jos koira on lähes 2 sek. putkessa ja palaa edelleen samasta päästä mistä on mennyt niin pitää jo kyllä olla melkoisen taitava kieltäytyjä;) Kaiken kaikkiaan hienoja ratoja pojilta jotka ajallisesti olisivat voittaneet kirkkaasti yli kymmenellä sekunnilla voittokoirakon! Tämä tarkoittaa että reeniä reeniä.
Oonan kulki jälleen kuin ihmisen mieli. Ensimmäisellä radalla minä jäin puomilla niin paljon jälkeen, että ehti lukea väärän hypyn. Toisella radalla vika oli ihan pelkästään minussa tein valssin vaikka siihen kohtaan ei missään nimessä olis sitä kuulunut tehdä ja näin ohjasin Onskin väärälle hypylle. Kyl se on välillä niin pienestä kiinni. Kontaktit tosi hyviä(paitsi keinu) Kontaktikana harjoittelulla ollaan päästy kohtuu hyviin juoksukontakteihin. Jotka ei siis tässä minun kulkevassa mahayksiötilanteessa vaan ole kovinkaan hyvä:) Mutta pienempi paha tämä, kun ei tämä minun olotilani nyt lopullista ole. Näillä siis nyt mennään. Tämän viikon treenien jälkeen masutuntemukset eivät vaan olleet mitään erityisen mukavia. Luulen että Vilkku oli vääntänyt itsensä sellaiseen asentoon että mahdollisesti Vilksun pää painoi minua tuonne nivustaipeeseen, eikä olo helpottanut vasta kuin pääsi kotona pitkälleen. Olen kyllä ollut nyt treenatessa tosi tarkka olotilastani ja kaivanut sykemittarin ja seuraan sykettä jottei pääse kovin korkeaksi. Nyt meillä oli kyllä poikkeuksellisen kovat treenit, kun meitä oli vain kolme koirakkoa ja treenasimme tosi paljon. Kiitos vain Pialle jälleen kannustavasta koulutuksesta.
Niksu palkintoja pokkaamassa. Saatiin jälleen kasilliset "hukuta lähiympäristösi koiranpaskaan ruokaan".
Työn puolesta ihanaa kun kesä on ohi. Meillä oli eilen viimeinen kesäruokailu ja ensi viikolla palaamme jälleen normaaliin arkeen. Ihanaa odotan kovasti syksyä, jotenkin työinto on nyt kohdillaan kun tiedän että pian saan piipertää kotona Vilksun ja koirien kanssa. Olemme vähän suunnitelleet tulevaa ja näillä näkymin minä menen käymään töissä ensi vuoden syyskuussa kun Niko pitää Isäkuukauden. Eli sit Niko pööpöilee koti- isänä. Aika ihanaa... En kyllä tiia maltanko töihin, jos mahdollista haluaisimme tietysti pööppäillä täällä koko perhe ja nauttia Iskän kotona olosta. Mut ihanaa että tämä yhteiskunta kannustaa Isiä jäämään kotiin, ja Niksu on ainakin asiasta tosi innoissaan. Ja siis selvennykseksi isäkuukauden lisäksihän Niksulla on ihan normaali isyysloma (3 viikkoa+ 1 pitämätön kesäloma)
Tänään oli aamun hesarissa esittely helsingin ulkoilupaikoista. Ja otimme jutusta vinkin ja suuntasimme aamupalan jälkeen Pitkäkoskelle joka sijaitsee meiltä n. 10km päässä. Tässä hieman tunnelmia:
Takana virtaa Pitkäkoski.
Oiva venyttelee rantakivillä.
Oiva virkistäytyy.
Metsäkoirat
Lenkin päätteeksi kävimme kahvilla jonka jälkeen koirat pääsivät vielä heinäpellolle frisbeen kanssa toteuttamaan itseään.
"Sisäisiä ääniä" (oikeesti valmistauduin masukuviin:)
On se jo oikeesti tosi iso!
Nyt lähden jatkamaan viikonloppua Niksun kainaloon. Iloista syksyn alkua teille kaikille!
Viime viikolla siis kävin neuvolassa ja sain määräyksen rautalääkitykseen. Oli vähän Hb alhainen. Nyt siis syön niitä jättikapseleita päivittäin, Yöks! Muuten kaikki oli hyvin paino nousee ja niinhän sen kuuluukin. Vilksun sydän pomppi 148-155 välillä. Saatiin raskaustodistus, joka pitää toimittaa työnantajalle sekä sitten Kelalle. Äippälomani siis alkaa pe 24.10, huisia... Ja se mikä ei ole niin huisia on se että ensi tiistain jälkeen voi olla että en ole enää elävien kirjoissa. Menen nimittäin tiistaiaamuna terkkariin jossa tehdään sokerikidusta. Kun meillä kulkee suvussa niin lähellä tuo diabetesgeeni, haluavat kiduttaa minua sen johdosta. Näillä tämän seudun ihmisillä on kyllä merkillisen erikoinen tapa osoittaa että välittävät. No ei se auta maanantai- illan jälkeen ei saa enää syödä klo: 20 jälkeen ja seuraavan kerran murua saapi laittaa suuhun tiistai aamupäivänä klo: 10:30 eli jipii!! Jos joku haluaa mennä kokeeseen puolestani kuljetus järjestyy;)
Viime viikonlopun mustikkaretkellä Nuuksiossa. Mustikoita löytyi vaivaiset reilut pari litraa. Onneksi Sellon citymarket tarjosi makeaa mansikkaa edulliseen kilohintaan, joten saatiin pieni pakastimemme täytettyä talvea varten. Eli viime viikonloppu meni marjaisissa tunnelmissa.
Taisi olla hyvät eväät tämän retken parasta antia.
Vai mitä Onksu?
Kävimme viime sunnuntaina kisaamassa koko perheen voimin Kirkkonummella. Molemmat koirat kisasivat kahden kisan verran. Pojille tulokseksi kaksi kertaa sija 4. Radalta pisteitä ropisi harmittavista kieltovirheistä. Mutta ne onneksi tiedetään ja niihin ollaan treeneissä nyt kesän ajan keskitytty. Mutta jos koira on lähes 2 sek. putkessa ja palaa edelleen samasta päästä mistä on mennyt niin pitää jo kyllä olla melkoisen taitava kieltäytyjä;) Kaiken kaikkiaan hienoja ratoja pojilta jotka ajallisesti olisivat voittaneet kirkkaasti yli kymmenellä sekunnilla voittokoirakon! Tämä tarkoittaa että reeniä reeniä.
Oonan kulki jälleen kuin ihmisen mieli. Ensimmäisellä radalla minä jäin puomilla niin paljon jälkeen, että ehti lukea väärän hypyn. Toisella radalla vika oli ihan pelkästään minussa tein valssin vaikka siihen kohtaan ei missään nimessä olis sitä kuulunut tehdä ja näin ohjasin Onskin väärälle hypylle. Kyl se on välillä niin pienestä kiinni. Kontaktit tosi hyviä(paitsi keinu) Kontaktikana harjoittelulla ollaan päästy kohtuu hyviin juoksukontakteihin. Jotka ei siis tässä minun kulkevassa mahayksiötilanteessa vaan ole kovinkaan hyvä:) Mutta pienempi paha tämä, kun ei tämä minun olotilani nyt lopullista ole. Näillä siis nyt mennään. Tämän viikon treenien jälkeen masutuntemukset eivät vaan olleet mitään erityisen mukavia. Luulen että Vilkku oli vääntänyt itsensä sellaiseen asentoon että mahdollisesti Vilksun pää painoi minua tuonne nivustaipeeseen, eikä olo helpottanut vasta kuin pääsi kotona pitkälleen. Olen kyllä ollut nyt treenatessa tosi tarkka olotilastani ja kaivanut sykemittarin ja seuraan sykettä jottei pääse kovin korkeaksi. Nyt meillä oli kyllä poikkeuksellisen kovat treenit, kun meitä oli vain kolme koirakkoa ja treenasimme tosi paljon. Kiitos vain Pialle jälleen kannustavasta koulutuksesta.
Niksu palkintoja pokkaamassa. Saatiin jälleen kasilliset "hukuta lähiympäristösi koiranpaskaan ruokaan".
Työn puolesta ihanaa kun kesä on ohi. Meillä oli eilen viimeinen kesäruokailu ja ensi viikolla palaamme jälleen normaaliin arkeen. Ihanaa odotan kovasti syksyä, jotenkin työinto on nyt kohdillaan kun tiedän että pian saan piipertää kotona Vilksun ja koirien kanssa. Olemme vähän suunnitelleet tulevaa ja näillä näkymin minä menen käymään töissä ensi vuoden syyskuussa kun Niko pitää Isäkuukauden. Eli sit Niko pööpöilee koti- isänä. Aika ihanaa... En kyllä tiia maltanko töihin, jos mahdollista haluaisimme tietysti pööppäillä täällä koko perhe ja nauttia Iskän kotona olosta. Mut ihanaa että tämä yhteiskunta kannustaa Isiä jäämään kotiin, ja Niksu on ainakin asiasta tosi innoissaan. Ja siis selvennykseksi isäkuukauden lisäksihän Niksulla on ihan normaali isyysloma (3 viikkoa+ 1 pitämätön kesäloma)
Tänään oli aamun hesarissa esittely helsingin ulkoilupaikoista. Ja otimme jutusta vinkin ja suuntasimme aamupalan jälkeen Pitkäkoskelle joka sijaitsee meiltä n. 10km päässä. Tässä hieman tunnelmia:
Takana virtaa Pitkäkoski.
Oiva venyttelee rantakivillä.
Oiva virkistäytyy.
Metsäkoirat
Lenkin päätteeksi kävimme kahvilla jonka jälkeen koirat pääsivät vielä heinäpellolle frisbeen kanssa toteuttamaan itseään.
"Sisäisiä ääniä" (oikeesti valmistauduin masukuviin:)
On se jo oikeesti tosi iso!
Nyt lähden jatkamaan viikonloppua Niksun kainaloon. Iloista syksyn alkua teille kaikille!
Kommentit