(siis oikeesti kuitenkin aika usein...)

 

Tänään oli sitten se päivä jolloin pieni perheemme ahtautui tuohon "tila- auto" Volvoon ja suuntasi keulan kohti Järvenpäätä. "Kyllä" nyt kuuluisi kertoa: Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Vaan ei taivas itki krokotiilin kyyneleitä. Mutta pieni sade ei tätä perhettä ravistellut. Lapselle reimat niskaan ja menoksi.

Niin saavuimme Järvenpään kentälle ja iloksemme huomasimme, Järvenpäässä satoi ihan yhtä paljon kuin Espoossakin jos ei hieman enemmän. Ei muuta kuin sadesuojaa joka hepulle ja nokialaisia jalkaan. Ja kyllä kannatti Ritva Herralla oli tehnyt sen verran "sujuvan" hyppyradan, että jos koirani joka on rämpinyt kolmosluokassa jo (muistaakseni muutaman vuoden) ei olisi tuota rataa selvittänyt 0 tuloksella olisin ollut valmis sanomaan agilitylisenssini irti välittömästi. No ei siis tarvinnut hieno 0 tulos. Aikaa turhautui pitkiin käännöksiin vaan sen verran että tulos riitti 8sijaan. Ratojen välissä kävin bajamassa ja ainut joka siellä sillä hetkellä oli kuivaa oli wc-paperi, olin siis jo tässä vaiheessa sloggeja myöten märkä. Ajattelin että tätä ei voi kertoa kenellekkään ei "koiraihmiselle", sillä toimittavat pian hoitoon. Vaan kerronpa kuintenkin olisihan sekin ihan mukavaa vaihtelua. Niin olimme siellä kaatosateessa koko perhe. Vilho tosin fiksuna lapsena katsoi parhaaksi nukkua koko kisan ajan. Ja heräsi vasta meidän toisen startin ja makkaran syönnin jälkeen. (Juu Mika siellä oli kisamakkaraa, joka tosin pisti närästämään). Toinen startti meni myös hienosti ja aikamme olisi ollut nopea. Keinulta vitonen ja yksi rima(Oonalla suber harvinaista), mutta ei harmittanut kun tuo keinun virhe oli ennen sitä. Mutta koira kulki ja kuunteli ja ilmeisesti emäntäkin osasi ohjata. Olihan hienoa. Pikku hiljaa tämä paluu alkaa toteumaan. Vielä kun koira kulkee ehkä paremmin kuin ennen "taukoa" olen enemmän kuin iloinen. Ava- titteli vielä me tänä vuonna nähdään:) Onko joku vapaa ehtoinen esittämään tuon "hylly"- missin näyttelyssä.

Hullu perhe on siis sulattanut itsensä. Ja palannut kotikoloonsa extreme- reissulta. Olo on uskokaa tai älkää enemmän kuin virkistynyt. Takana on kiva päivä. Ja voin taas sanoa että minulla on hieno perhe: Ihana kepomies (niko ei siis tänään kisannut, ehkäistäkseen perheriitoja), mahtavat koirat: Oiva ei ole ollut tänään ehkä kertaakaan "Oiva perkele" , Oona sitäkin älykkäämpi ja Rakkauden hedelmäni ymmärsi tilanteen ja katsoi parhaaksi nukkua kisareissun ja illan se onkin sitten laulanut ja taputtanut meille (oikeesti Vilho on nyt oppinut taputtamaan, ja me ollaan täällä ihan intopiukkana)

Jään tänne odottelemaan mitä huominen tuo tullessaan:)

 

- Uusi ruokalappu

- testattiin omaa tripp-trappia, odottelee vielä sitä oikeaa hetkeä

- Älä kuule viitti häiritä, taikalaatikosta tulee just salkkarit

- Ens viikolla on sit kasslerit tarjouksessa cittarissa

- Väsynyt ötökkä ;)