No niin taas pukkaa tekstiä ja päivitystä täältä suunnalta. Ensiksi tärkein meille tulee perjantaina vieraita! Miira ja Susku tulee meille kylään, ihan huippua.

Tässä näette lähes online kuvaa minusta. Niko tämän eilen nappasi "lähes salaa".

Eli olemiseni on ollut viime päivät melkoisen rauhallista. Pystyn kyllä asioita tekemään mutta maha sanelee millä askelpituudella niitä voi nyt tehdä.
Viikonloppu meni mukavasti kun Niko oli seurana. Nyt sekin hylkää minut aina päiviksi ja lähtee jo aikaisin aamulla polkemaan töihin.
Lauantaina Niko joutui olemaan töissä jotain ihme juttuja tekemässä joten meidän oli vain tultava toimeen keskenämme. No kävin testailemassa myyrmäkihallin penkkejä kun siellä oli kirppari kävelin aina yhden rivin  ja levähdin hetkisen. Voin kertoa että hidasta se oli, mutta onneksi mukaan löytyi kuitenkin mieltä piristäviä "mammavaatteita" ja Vilkulle jälleen muutamat kierrätysvaatteet. Iltapäivällä mentiin sitten hakemana Niko pois töistä ja käytiin samalla vähän kiertelemässä lauttasaaren poluilla. Ja istahdeltiin vähän väliä ja minä pääsin tuntemaan itseni tärkeäksi kun räpsin muutamia otoksia. Iltapäivä levon jälkeen päätettiin laittaa sauna päälle ja lähteä vielä käymään kentällä näyttämässä koirille agilityesteitä. Olipas jälleen kiva treenata omalla perheellä ilman että oltais Nikon kanssa päästy "neuvottelemaan" agilityyn liittyvistä asioita. Ja rakas mieheni jopa innoistui kehumaan minun kouluttajataitojani ja taisinpa siinä lomassa saada suukonkin ;) Eli meni tosi hyvin. Ilta pimeni joten päätettiin lopettaa kun vielä oli kiva tunnelma. Kotiin päästyämme saunaan ja nukkumaan.
Vilkun uudet pöksyt. Huomatkaa hieno vyölaukku (jäänteitä vanhempien nuoruudestako)
Mun merimiehet.

Sunnuntaina herättiinkin pirteänä ja vieläpä kohtuu aikaisin. Enää ei sunnuntaisin ole Vermokirppari päivä joten rauha on laskeutunut sunnuntaiaamuihimme. Niksu siivosi auton ja minä lepäilin. Iltapäivällä lähdettiin tutustumaan läheiseen urheilupuistoon jonne olemme noin vuoden ajan yrittäneet päästä. Koska täytyy hieman valita paikkoja jossa pystyy koiria pitämään vapaana meikäläisen liikkuminen kun ajoittain on mitä on. Mutta mieli piristyy mukavasti kun pääsee erimaisemiin aina välillä. Kuvattiin jälleen hieman koiria. Kun ollaan jo pitkään suunniteltu että kotisivut kaipaisivat hieman uusia kuvia. Joten otettiin muutamia metsäotoksia. Kovan nälän saattelemana kotiin ja ruuanlaittoon.

Oiva on hieman huono haastaja tämän pitkäsäären seurassa.

Seuraamista...

Eilen meillä oli jälleen perhevalmennusta. Aihe oli parista perheeksi ja tämän kerran vetäjänä oli Suvi Laru Väestöliitosta. Ilta oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Laru puhui mm. siitä kuinka pariskunta loppuu kun lapsi syntyy. Ja kohta ei enää muisteta kuka tuo toinen on ja mitä hän tuntee. Kun parisuhde voi jo ennen lapsen syntymää hyvin on sillä edellytyksiä selviytyä syntymän jälkeenkin. Tässä muutamia kysymyksiä joita meidän piti pohtia: Mitä saavutustaan kumppanisi pitää tärkeimpänään? Mikä on kumppanisi suurin unelma tai toive. Tuntuu usein että meillä meidän henkilökohtaiset unelmat ja toiveet on lähinnä muovautuneet "meidän unelmiksi" ja koska ne ovat meidän unelmia niihin on jollain tavalla helpompi päästä kun niihin pyritään yhdessä. Laru puhui asioista tosi suoraan ja vaikka hänellä ei itsellään ollutkaan lapsia osasi hän jotenkin kuitenkin empaattisella tavalla olla aito. Seksistäkin illan aikana ehdittiin puhua ja hän sanoikin asiota kohtuu suoraan. Puhui mm siitä kuinka usein kotityöt tulevat seksielämän väliin, joka on ihan tosi asia jos toinen hukkuu tiskilaaksoon juuri kun on selviytynyt pyykkivuoresta niin ei siinä paljoa halut hypi silmille. Eli kyllä nykypäivänä kotityöt kuuluvat molemmille! Ja ristiriitoja pitää olla koska jos ei ole ristiriitoja ei ole parisuhdetta. Illan jälkeen todettiin Nikon kanssa että meillä on asiat tällä hetkellä hyvin. Vaikeistakin ajoista on selvitty puhumalla ja anteeksiantamalla. Vaikkakin Niko olikin vähän huolissaan kun emme ole viime aikoina kovin kovasti riidelleet, johtunee varmaan tästä meikäläisen "äitihormoonista". Totesin että tuskin tämä päälle jää. Niitä ristiriitoja tulee varmasti vielä kasapäin.

-Tää on niin tätä tasapainoilua hormoonien kanssa.

Tänä aamuna heräsin aikaisin ja päätin viihdyttää koiria kunnon aamulenkillä. Saivat juosta lähipöpelikössä kuin aroporot ja mitä tekee nämä kaksi kun tullaan sisälle tunnin lenkin jälkeen (ennen tämä sama lenkki on kestänyt n. 45min) vetävät 10min sellaista rallia täällä sisällä että jalkalamput kaatuili matot rullalle ja kyljet viilsi maata kun kirmasivat ympäri kotia. Että kiitosta vaan mamma oli ihan kiva ulkoilla mutta sulla on vähän hidas tahti nykyisin:) Nyt ne on sit nukkuneet jalat täristen lähes kolme tuntia.

Onsku diivaili eilen parvekkeella, kun ihmettelin että mihin se on mennyt:)

Nyt sit hyvä ruoka ja parempi mieli. Mulla on kova nälkä :) Niin ja muuten se mun salaatinkastike onnistui tosi hyvin ;) Eli mulla on uusi harrastus.