Se kuulkaa alkaa nyt lomailun ankeampi ahdistus nostamaan päätään:) Eilen se vähän alkoi ja tänään se taas tuli kun tultiin reenaamasta kotiin. Laukaisijana toimi tällä kertaa koirien haukkuminen käytävässä, kun siellä nyt perhana sattui joku muukin kävelemään. Olis niin tehny mieli kuristaa nuo otukset. Ehkä on ihan eläinsuojelun kannalta turvallista että niiden pannat on vain puoli kiristäviä. Koska eihän niistä nyt oikeesti kukaan halua eroon päinvastoin;) Ja verenpaineen noustua jo rappukäytävässä oli helvetti irti kun sisälle päästiin. Olisin voinut sillä sekunnilla ampua tämän huoneiston kuuta kiertävälle radalle johtuen siivottomuudesta. Vaikka ei meillä oikeesti edes ollut paha siivo. Minun vaatekaappini vain oli vähän pölyinen ja roskakaapissa oli roskia muuallakin kuin itse jäteastioissa. Joten huusin "luumu punaisena" Nikolle: - Helevetti kun täällä saa jo varoa ettei rotat pure sormia irti kun roskakaapin aukaisee! Että tällaista tämä raskaus nyt sit on. Ja eiks oo to Niksu aika ihana kun se sit vaan ehdotti(siis kun oli siivonnut ne rotat sieltä roskakaapista) että mitäs jos rakas sit viikonloppuna siivotaan ne vaatekaapit kun on luvattu huonoa ilmaa… Tuo mies on kyllä kultaakin arvokkaampi :) I love you!

No mutta eiliseen… Reippailtiin oikein kunnolla ja hypättiin aamupäivällä pyörien selkään. Ja käännettiin tangot kohti Helsinkiä. Sivistettiin itseämme vierailulla luonnontieteellisessä museossa ja lounastamalla pizza hutissa. Vähän käytiin myös Kampissa kiertelemässä liikkeitä, mutta eihän suomessa kesällä miehet tarvitse pitkähihaisia trikoopaitoja? Ai ei vai kun lyhyempihihaisilla saa keuhkokuumeen. No ei siis Niko saanut uusia paitoja…

Vilkku tosin sai. Benettonilla oli kaikki kesäjutut – 50% joten ostettiin Vilksulle ensi Vapuksi vappupusero. Jos silloin vaikka olisi hieman lämpimämpää. Ja tänään Vilkun vaatekokoelma karttui tiimi- haalarilla. Huomattiin että ollaan hankittu kotoisia bodeja ja muita ihania pehmosia. Muttei juurikaan mitään ns. päivävaatteita :)

Huomenna meidän olis tarkoitus koko perheen voimin lähteä päiväretkelle Suomenlinnaan. Urheiluhenkisesti matkustamme koko matkan julkisilla. Saapas nähdä riittääkö meille seikkailuksi matka bussilla keskustaan ja keskustasta ratikalla kauppatorille vai päästäänkö koko perhe urheilumielellä ihan perille saakka? Siitä kuulette ehkäpä sitten huomenna tai lauantaina.

Niin aamusella mulle tuli sellainen ikävyysahtimus. Kun ajattelin että mun elämäni tärkeimmät naiset on siellä kaukana Oulussa. Eikä kukaan ole täällä mun kans rapsuttelemassa suonikohjuja ja syömässä suklaata. No nähdäänhän me kuiteskin aina silloin tällöin. Ja onhan täälläkin muutamia ihanaisia, joiden kanssa hömpsöttää, mutta ei nekään täällä naapurissa asustele. Onneksi Tuula ja Marko tulee ens viikolla meille rapsuttelemaan suonikohjuja ja turisemaan. Sitten odotellaankin meidän äitiä seuraavalle viikolle. Ja kyllä meillä aina tilaa on… Teretuloa vaan!

Mutta nyt lähden paistamaan lättyjä ja valmistautumaan huomisen suureen seikkailuun.

Kiva kun taas kävit:)

(p.s tuo yllä oleva kuva ei ole se Vilkun kuuluisa möksä vaan ihan jonkun minua huomattavasti kiinteämmän naisen masu:)