Niin tältä meillä on näyttänyt viimeiset neljä päivää. Oonan kanssa kilpaa vedetään vilttiä päälle:) Sairaus ei siis ota hellittääkseen, yöt on kamalia kun meinaapi tukehtua...

Niko onneksi ilahdutti minua lauantaina tuomalla ihanan syyskimpun:) Olen yrittänyt tuoksutella noita neilikoita jospa ne vähän tähän nuhaan helpottaisi.

Tässä on tällainen paparatsi kuva siitä meidän kodista jota nyt yritämme kovasti saada itsellemme. Ensi viikon alkupuolella asia selvinnee;)


Löysin tällaisen lenkkeilykuvan tuolta puhelimen kätköistä. Siis koirat on nyt ihan olleet Nikon ulkoilutuksen varassa. Olen minä opettanut niille sellaisia yleishyödyllisiä temppuja täällä sisätiloissa, peruuttamista ja sitten noita oikeaa ja vasenta. Ihanaa kun näkee miten ne oppivat. Nikolla oli tänään Oona mukana treeneissa, totesi puhelimessa vaan että hih aika hieno kun koira menee minne pyytää ja hakee itsenäisestikkin esteille. Oiva ei siis vielä tätä tee.

Tänään jouduttiin leikkimään eläinlääkäriä kun Oivalla oli jäänyt eilisiltaisesta hirvenluusta sellainen kahden sentin mittainen tikku hampaan ja kitalaenväliin. Ja voitte kuvitella että oli homma saada se pois:) Oona taisi kuitenkin olla tästä toimenpiteestä enemmän hätääntynyt.

Nyt lähden ovelle vahtiin Niko ja koirat tulee pian treeneista. Sillä minulla on vahva epäilys että saan pian kotipizzaa ihan omalta pitsalähetiltäni:)

Yskimisiin.