Viikko äitiyslomalaisen elämää on onnellisesti takana. Ihan hyvin menee mutta opettelua tämä vaatii. Ensimmäiset kaksi päivää meni ihan hyvin.Puuhailin kotia kuntoon ja kävin työkaverini luona parantamassa maailmaa. Keskiviikkona sairastin ensimmäisen itku-potku-raivarin. Olihan rakas mieheni mennyt harrastamaan vielä sählyä heti työpäivän jälkeen. Torstai sujui jälleen ihan tyynesti. Kunnes perjantaina jälleen itku- potku- raivari olento alkoi hiipiä esiin. Lauantai sujuikin sitten ihan mykän elämää viettäessä. Niko oli koko päivän töissä eikä perjantainen raivotauti ottanut laantuakseen. Kunnes lauantai iltana hyvin myöhään se viimeinen antautui ja olo helpottui. Viime viikkoni piti toki sisällään muutakin kuin pelkkää tunteiden vuoristoradalla ajelua. Pesin kaikki Vilkun vaatteet, ulkoiltiin päivittäin koirien kanssa ihanassa syyssäässä, perjantaina hömpöteltiin Elinan kanssa Helsingissä löysin tällä kertaa myös itselleni jotain ihanaa,sunnuntaina kävin uuden mammakaverini kanssa MLL:n lastenvaatekirpparilla ja tein hurjan hyviä löytöjä ja tosi edullisesti.
Löydätkö kuvasta pientä russelia?
Leevi- kaverin lähettämät ISOT luut vaativat syömiseen Iskän apua.
Tämän päivän olotila on ihan tyyni ja uutta viikkoa lähdetään selvittämään uudella innolla. On vaan ihan oikeasti pitänyt selvittää tiettyjä asioita omassa päässä. Siitä mitä minä olen ja mitä minä itseltäni vaadin. Opettele nauttimaan tästä hetkestä ja huomaat että kaikesta voi nauttia. Ihanaa kun nyt ei ole kiire mihinkään. Kukaan ei tällä hetkellä vaadi erityistä aikataulua.
Kävimme sunnuntaina tutustumassa Jorvin synnytysosastoon. Paikka näytti mukavalta. Tosin vuodeosasto sai minut sitten voimaan pahoin ja sairaala- allergiani nosti päätään. Ajattelin mielessäni että täällä ollaan tasan se mikä pakko on sitten HETI KOTIIN! Vaikkakin osasto oli ihan viihtyisä, mutta silti. Nyt vaan oli pääkaupunkiseudulla synnytysbuumi eli Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla oli sulut joten kaikki niihin synnyttämään pyrkivät ohjattiin Jorviin synnyttämään. Ja tästä johtuen ei yhtään perhehuonetta ollut käytettävissä. Mutta ihania vauvoja ja onnellisia perheitä siellä vilisteli kiireestä huolimatta.
Minulla alkaa tänään kirpparipöytä läheisellä itsepalvelukirpparilla joten täytyy lähteä valmistautumaan.
Tämä ei ole kuva meidän sohvatyynystä vaan...? :)
Iloisia syyspäiviä
- Hilppa -
Löydätkö kuvasta pientä russelia?
Leevi- kaverin lähettämät ISOT luut vaativat syömiseen Iskän apua.
Tämän päivän olotila on ihan tyyni ja uutta viikkoa lähdetään selvittämään uudella innolla. On vaan ihan oikeasti pitänyt selvittää tiettyjä asioita omassa päässä. Siitä mitä minä olen ja mitä minä itseltäni vaadin. Opettele nauttimaan tästä hetkestä ja huomaat että kaikesta voi nauttia. Ihanaa kun nyt ei ole kiire mihinkään. Kukaan ei tällä hetkellä vaadi erityistä aikataulua.
Kävimme sunnuntaina tutustumassa Jorvin synnytysosastoon. Paikka näytti mukavalta. Tosin vuodeosasto sai minut sitten voimaan pahoin ja sairaala- allergiani nosti päätään. Ajattelin mielessäni että täällä ollaan tasan se mikä pakko on sitten HETI KOTIIN! Vaikkakin osasto oli ihan viihtyisä, mutta silti. Nyt vaan oli pääkaupunkiseudulla synnytysbuumi eli Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla oli sulut joten kaikki niihin synnyttämään pyrkivät ohjattiin Jorviin synnyttämään. Ja tästä johtuen ei yhtään perhehuonetta ollut käytettävissä. Mutta ihania vauvoja ja onnellisia perheitä siellä vilisteli kiireestä huolimatta.
Minulla alkaa tänään kirpparipöytä läheisellä itsepalvelukirpparilla joten täytyy lähteä valmistautumaan.
Tämä ei ole kuva meidän sohvatyynystä vaan...? :)
Iloisia syyspäiviä
- Hilppa -
Kommentit