Ruokapöytämme muistuttaa klo: 17 jälkeen ennemmin sodan jälkeistä taistelutannerta, kuin nätisti katettua päivällispöytää. Joten marssin eilen Anttilaan ja ostin reilut kaksi metriä kirkasta pöytäliina muovia. Nyt meillä sitten opetellaan, kuinka annetaan liinan olla paikallaan eikä sitä nostella ja katsella sen läpi. Vilho kun on ollut huono ruokainen aina olemme todenneet, että kun antaa itse syödä "oikeaa" ruokaa niin soseiden syöttäminen käy ihan huomaamatta. Tosin Vilho söisi vain makaroonia tai makaroonilaatikkoa. No onhan siinäkin jo kaksi eri ruokaa. Hienosti herra pupsuttaa jauhelihat. Tänään maisteltiin karjalanpiirakkaa ja niin oli sekä pöytä, että ukko riiripuuron peitossa. Tänään jopa harjoiteltiin lusikan viemistä suuhun ja muutaman kerran onnistui hyvin joten:) Vilhon tulevaisuus näyttää valoisalta...

- Juuri heränneenä no mikäs oli nukkua 2h tissin vieressä

- Hii-op ja menoksi tosin tämä neliveto on vielä toistaiseksi vähän takavireinen ei siis vielä vie eteenpäin.

 

Tänään kävimme Vilhon kanssa tekemässä sopimukset uudesta kodista, joten joulukuun viimeinen päivä näillä näkymin ollaan sitten Kirkkonummen kansalaisia:)

 

Täällä jälleen kasvattajahenkilö nostaa päätään. Vilho sai käyttöönsä rattaiden valjaat, koska heinien yms. poiminen liikkuvista rattaista katsotaan jokseenkin vaaralliseksi harrastukseksi. Oiva sai remmilenkeille uuden "kuristuspannan", johan loppui vetäminen :) Ei näiden "työkamujen" kanssa tuu mitään näistä päivistä jos meillä ei ole kunnon pelisäännöt. No tänään on jo homma luistanut eikä Oivan enää tarvii etsiä uutta kotia (ainakaan hetkeen)

 

Viime viikolla loppuviikko meni salamatkaillessa Oulussa. Kävimme pikaisesti mutkat pohjoisessa sinivalkoisilla siivillä. Enään ei lentokoneessa matkustaminen ole sitä, että annan rintaa jonka jälkeen Vilho nukkuu 30min ja äiti saa lukea lehteä ja juoda kahvit. Vaan äiti juoksee läpi Hki- Vantaan kentän kaukalon, hoitolaukun ja rintarepussa matkustavan 9kg matkamiehen kanssa koneeseen. Tönii kaikki kanssa matkustajat kaukalolla mustelmille, jonka jälkeen istuu paikalleen antaa Vilholle rintaa. Mistä seuraa että herra saa energiaa joten tutkii kaikki turva yms. esitteet. Kun esitteet on luettu hymyilee muutaman kerran lentoemännille ja katsoo äitiä mitä sitten? Äiti aloittaa 55min kestävän lelujen esittelyn :) Mukaan mahtuu myös maissinaksu- numero, jonka aikana äiti voi nauttia sen kupin kahvia. Toki lennolla saisi myös punaviiniä joka ei valitettavasti oikein sovi tähän teatteriin. Äiti tyytyy siis cocaan jota myös on saatavilla. Siispä kunnon kofeiiniannos ja taas jaksaa. Vielä siis on matkaa n.30min tässä vaiheessa lapsi ähisee punaisena turvakaukalossaan. Jaahas kakka. No ensimmäisestä kerrasta viisastuneena ja tietoisena siitä että kakka tuskin tällä kertaa tulee vastaan nilkassa. Annan sen lämmittää Vilhon takapuolta loppumatkan ajan. Onneksi kapteeni ilmoittaa että aloitamme laskeutumisvalmistelut!! Oulunlento vielä menee. Mutta ihan heti emme suunnittele kaukomatkaa...

 

Oulunreissun salamatkailun syynä oli siis rakkaan ja ainoan siskoni saattaminen avioliittoon. Meillä ei siis ollut tällä kertaa juuri aikaa muuhun. Joten en tehnyt matkastamme mitään suurta tiedotetta, pahoitteluni. Tulemme kyllä taas ja vähän paremmalla ajalla.

- Pariskunta Määttä, Simo- serkku, Hilppa ja Vilho(8kk)

- Serkkupojat

- Tää nyt ois täällä ja odottelis että bileet alkais:)

- Hääjuhlissa, jotka siis olivat asuistakin päätellen hyvin epäviralliset

- Illalla kuitenkin vähän virallisesti oman tätsyn sylissä;)

 

 

Koska kotona alkaa välillä tuntumaan olo liian kotoisalta tarvitaan välillä "uusia katsomoita" eilen lanseerasin uudelleen äitini käyttämän lavuaarikatsomon:) Antaa kummasti lisäaikaa ennen päiväunia.

- Makaroonimies siivilän kimpussa ;)

 

Jaahas niin on käytetty tehokas 40min omaa aikaa ja on aika palata nettiolohuoneesta takaisin oman perheen pariin...